Viime vuosina ruokakeskustelussa on maun ja terveellisyyden lisäksi noussut esille suhteellisen uusi tulokas: ruoan ekologisuus. Positiivisessa trendissä on kuitenkin myös omia haasteita, sillä kuluttajana on usein hankala arvioida, kuinka paljon päästöjä omasta ostoskorista syntyy.

Vain erittäin harvassa tuotteessa on merkattu pakkaukseen hiilijalanjälki ja sen sijaan panostettu erinäisiin lupauksiin vastuullisuudesta, ympäristöystävällisyydestä tai eläinten kohtelusta. 

Olen itsekin työskennellyt pakkaussuunnittelun parissa markkinatutkijana ja se klassinen “vihreä pakkaus viestii ekologisesta tuotteesta” -kikka toimii valitettavasti vieläkin.

Kotimaisissa tutkimuksissa on selvitetty, että suomalaisen ruokavaliossa eniten päästöjä aiheuttavat liha- ja maitotuotteet. Tämä johtuu siitä, että näiden tuotteiden valmistus peltojen viljelystä eläinten teurastukseen asti on pitkä ja vaatii myös paljon resursseja, kuten viljaa, ohraa, härkäpapua, hernettä ja sikojen ja kanojen kohdalla myös soijaa. 

Minkälainen hiilijalanjälki lihalla sitten on ja mitkä proteiinit ovat ekologisimpia?

Naudanliha on epäekologisin liha

Ylivoimaisesti eniten päästöjä tuottaa naudanliha. Yksi kilo kotimaista naudanlihaa tuottaa keskimäärin 26,1 kiloa erinäisiä päästöjä, kuten metaania ja hiilidioksidia. Nämä ovat kasvihuonekaasuja, jotka pääsevät ilmakehään ja lämmittävät maapalloa, vähän kuin viltti, joka estää lämpöä karkaamasta pois.

Euroopan unionin ulkopuolelta tuodun naudanlihan päästöt ovat tyypillisesti vielä todella paljon korkeammat, johtuen sekä maakohtaisista viljely- ja ruokintaeroista sekä lievemmistä ympäristövaatimuksista. 

Esimerkiksi yhdysvaltalainen naudanlihakilo tuottaa 42,7 kiloa päästöjä, eli saastuttaa jopa 63% enemmän kuin suomalainen lihakilo. Siksi keskustelussa suomalainen liha nostetaankin ekologisemmaksi vaihtoehdoksi brasilialaisen tai yhdysvaltalaisen vaihtoehdon rinnalla.

Vaikka väittämä onkin totta, oikeanlainen tarkastelutapa olisi sanoa, ettei suomalainen naudanliha ole se maailman epäekologisin. Naudanliha kun on ympäristön kannalta niin ongelmallinen.

Toiseksi eniten päästöjä tuottaa lampaan kasvattaminen lihaksi. Yhden lampaan lihan kilo tuottaa hiukan yli 6 kiloa päästöjä. Kyseinen luku on Uusi-Seelantilaisen selvityksen tulos.

Uusi-Seelanti on maailman suurin lampaan lihan ja villan tuottajamaa ja se näkyy myös Suomen kaupan valikoimassa. Vain pieni osa kyseisen eläimen lihasta ja villasta on kotimaista. 

Kotimaisen lampaan lihan hiilidioksidiekvivalentti oli todennäköisesti ulkomaista korkeampi, johtuen siitä, että kyseessä on pienemmän skaalan tuotanto. Esimerkiksi ruotsalainen lammaskilo tuottaa reilusti yli 30 kiloa päästöjä.

‍Onko broileri ekologisin liha?

Suomalaisten ruokailussa on viime vuosikymmeninä tapahtunut suuri muutos. Samalla kun sianlihan kulutus on löytänyt huippunsa vuoden 2018 kieppeillä, broilerin kulutuksen nousulla ei ole tällä hetkellä vielä loppua. Vasta 60-luvun lopussa ensimmäistä kertaa maahantuotu amerikkalainen herkku on syrjäyttänyt sianlihan eniten ostettuna proteiinina. 

Yksi suomalainen syö nyt vuodessa keskimäärin 17 kanaa.

Näistä kahdesta vaihtoehdosta broilerin tuotanto tuottaa vähemmän päästöjä. Lintujen äärimmäisen nopea kasvu on pitkän jalostuksen tulosta, jossa on optimoitu lintujen lihasten kasvu mahdollisimman nopeasti minimiruokinnalla. 

Viidessä viikossa lintu on 1,7 kilon painoinen, vaikka Aasian metsissä asusteleva punaviidakkokana, joka on nykybroilerin esi-isälaji, painaa silloin vain 300 grammaa. Ylijalostuksen vuoksi tehotuotannossa broilerit kasvavat kuusinkertaisella nopeudella, mikä tuo mukanaan hyvinvointiongelmia.

Nopean kasvun seurauksena broilerin päästöt jäävät muita lihaproteiineja pienemmiksi. Samalla kun sianlihakilon ilmastovaikutus on 3,6 hiilidioksidiekvivalenttia, broilerin kohdalla luku on 2,37.

Näin matalaan päästömäärään ei kykene edes suomalaisten suosima lohi. Norjassa kasvatettu lohikilo aiheuttaa 4,6 kiloa päästöjä ja kotimainen kasvatettu lohi 3,7.

Onko ekologisin vaihtoehto valita siis lautaselle broileria? Lyhyt vastaus on ei, sillä proteiinit eivät loppuneet vielä tähän. Kaikkien ekologisimmat vaihtoehdot löytyvät nimittäin kasviproteiineista.

‍Ympäristöystävälliset kaura, soija ja herne

Kotimainen kaura sekä eurooppalainen soija ovat miltei vertaamattomia proteiinin lähteitä, kun ravitsemuksen kanssa proteiinivertailussa on mukana myös ympäristöystävällisyys. Esimerkiksi nyhtökaura ilmastovaikutus on 0,59 CO₂-ekv ja härkäpavun päästöt ovat noin 0,8. 

Nyhtökauraa käytetään tyypillisesti proteiinina lautasella ja ruokakauraa voi käyttää esimerkiksi riisin sijasta samalla nostaen myös ostoskorin kotimaisuusastetta. Kannattaa muistaa, että niin ruokakaurassa kuin ruokaohrassa on hyvä määrä proteiinia.

Proteiinia löytyy siis yllättävän monessa paikassa, ei vain lihassa.

Härkäpapu  toimii esimerkiksi vastuullisempana vaihtoehtona jauhelihalle. Samoin myös kotimainen tai eurooppalainen herneproteiini on proteiinipitousuudeltaan jauhelihaa korkeampi ja päästöiltään pienempi, etenkin kun verrataan naudasta tehtyyn vaihtoehtoon.

Naudan jauhelihan päästöt ovat niin suuret, että vastaavat päästöt syntyisivät vasta, jos ostaisit yli 41 kiloa suomalaista härkäpapua tai yli 32 kiloa suomalaista kauraa.

Näin paljon sinun ei kuitenkaan tarvitse ostaa kasviproteiineja saadaksesi riittävän määrän proteiinia päivääsi. Kasvipohjaiset eli vegaaniset proteiinit sisältävät monesti saman verran tai enemmän proteiinia kuin lihavaihtoehdot. Vain linssit ja pavut jäävät tässä kilpailussa kakkossijalle, mutta niiden ravitsemuksellinen arvo on myös kuidussa ja raudassa.

Toisinaan linssien pienempi proteiinipitoisuus johtaa väärinkäsityksiin ruoka-annoksen ilmastovaikutuksista. Minulta on joskus kysytty, täytyykö kasvipohjaisia tuotteita syödä kilokaupalla saadakseen yhtä paljon proteiinia kuin lihapihvistä –ja eikö silloin annoksen päästötkin nouse lihaa korkeammiksi?

Vaikka linssejä kannattaakin napata lautaselle hiukan lihapullia enemmän, ekologisin vaihtoehto on silloinkin se kasvipohjainen. Kun verrataan tuotteiden aiheuttamaa ilmastovaikutusta, eli hiilijalanjälkeä, ja tuotteesta saatavaa proteiinia, juuri kasvipohjaiset tuotteet nousevat kärkeen ympäristöystävällisyydessä.

Kasvipohjaisia proteiineja löytyy nykyään todella paljon, joten vaikka kaura tai härkäpapu ei maistuisi, muita ekologisia raaka-aineita ovat linssit, pavut, erilaiset täysjyvätuotteet sekä omat suosikkini seitan ja tofu. 

Näistä jälkimmäinen on itse asiassa proteiini, joka vie ykköspaikan vähäpäästöisimpänä proteiinina kaupassa, kun yhtä tofukiloa kohden syntyy vain 0,45 kiloa erilaisia päästöjä, huomioiden myös pakkaus- ja kuljetusvaiheet.

Vastoin yleistä harhaluuloa, joka on monilta osin lihalobbauksen tulosta, kuljetus ei vastaa kuin todella pientä osaa tuotteen elinkaaren päästöistä. Voit lukea lisää kuljetuksen vaikutuksesta tuotteiden päästöihin täältä.

‍