Kaupan lihahyllyllä kuluttaja ei välttämättä tule ajatelleeksi, mitä eläin lihapakkauksen takana on joutunut käymään läpi päätyäkseen elintarvikkeeksi. Suomessa teurastamoiden kautta kulkee vuosittain 80 miljoonaa eläintä. Keskinmäärin Suomessa teurastetaan 147 eläintä minuutissa, mutta tämä ei näy tai kuulu meille asti. Se tapahtuu kaukana meistä, ihan kuin itsekseen, suljettujen ovien takana. 

Eläinten teurastus kääritään usein sanoihin kuten ”tehokas”, ”turvallinen” ja ”inhimillinen”, vaikka harva on koskaan nähnyt, miltä prosessi todellisuudessa näyttää.

Jo ennen teurastamolle saapumistaan eläin kokee usein monta tuntia stressiä pitkien kuljetusten takia. Kuumina kesäpäivinä teurasauton sisälämpö voi nousta jopa 35°C:een. Kuljetus itsessään sisältää tilan ahtautta, stressaavia ääniä ja hajuja, vieraiden ihmisten kosketusta, ja jopa suoraa väkivaltaa. 

Nämä tekijät aiheuttavat eläimelle sekä psyykkistä, että fyysistä kuormitusta.

Teurastamolle saavuttuaan naudat, siat ja lampaat ajetaan teurasautosta väliaikaisiin, ahtaisiin karsinoihin, jolloin eläimiä saatetaan lyödä tai käyttää jopa sähköpiiskoja. Karsinoissa eläimet altistuvat jälleen kerran stressitekijöille, sillä tila, sen äänet sekä ihmiset ympärillä ovat eläimille täysin uusia.

Broilerit sullotaan alkutuotantotilalla ahtaisiin laatikoihin ja pinotaan toistensa päälle; osa linnuista joutuu olemaan matkalla kivuliaassa tai epämukavassa asennossa, siivet puristuneina tai hengitys vaikeutuneena. 

Tämän seurauksena noin 110 000 lintua kuolee vuosittain teuraskuljetuksen aikana. Jokainen näistä linnuista on tunteva yksilö, mutta heidän kuolemansa jää vain tilastoksi, näkymättömäksi osaksi järjestelmää.

Laillinen, mutta tuskallinen tainnutus

Teurastamolla pyritään tyypillisesti tainnuttamaan eläin ennen verenlaskua, ja tainnutusmenetelmät vaihtelevat eläinlajin mukaan: esimerkiksi naudat, lampaat ja hevoset tainnutetaan tyypillisesti pulttipistoolilla, kun taas sioilla ja siipikarjalla käytetään yleensä hiilidioksiditainnutusta.

Vaikka nämä menetelmät ovat laillisia, ne aiheuttavat eläimille monesti valtavaa kärsimystä. Esimerkiksi vuonna 2015 salakuvatuissa videoissa Paimion teurastamolta 27% pulttita­innutuksista epäonnistui, ja joissain tapauksissa vielä tajuissaan olevat eläimet siirrettiin seuraavaan vaiheeseen, eli verenlaskuun, ilman uutta tainnuttamista. Kun eläin on tajuissaan verenlaskun aikana, hän voi kokea voimakasta kipua ja pelkoa jopa minuuttien ajan.

Sastamalan teurastamolta julkaisemaansa materiaalin sisältöä Oikeutta eläimille -järjestö kuvailee näin: “Eläimiä lyödään muun muassa käsillä, kepeillä ja laatikoilla. Nautoja sähköpiiskataan runsaasti. Lampaita käsitellään kovakouraisesti jaloista ja turkista vetämällä. Eläimiä tainnutetaan toistensa nähden, ja useat tainnutukset epäonnistuvat.”

Hiilidioksiditainnutus, jota käytetään sioilla ja broilerituotannossa, aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä: eläimen hengitys vaikeutuu, polttava tunne valtaa hengitystiet ja tilanne johtaa paniikkiin ennen tajunnan menetystä. 

Vaikka prosessi on suunniteltu niin, että se aiheuttaa tajunnan menetyksen, kokemus eläimen näkökulmasta on kaikkea muuta kuin “inhimillinen”.

Haastattelemamme eläinlääkäriopiskelija Keski-Suomesta kuvasi sikojen hiilidioksiditainnutusta näin: “Teurastettavien sikojen huudon kuuleminen oli ihan kauheaa. Ei siellä tainnutuskehdon lähellä voinut olla, koska sattui korviin se huuto. Se oli valtavan iso teurastamo, mutta huuto kuului toiseen päähän asti, vaikka oli seinä välissä. Teurastamon haju oli karmaisevaa, kun verta oli tosi paljon.”

Tuotantoeläimet lopetetaan tyypillisesti jo nuorina: esimerkiksi broilerit saavuttavat teuraskoon viidessä viikossa, ja lihasiat teurastetaan tyypillisesti puolen vuoden iässä. 

Sian elinikä luonnollisesti olisi noin 10-15 vuotta, mutta tuotannossa eläimet eivät elä oman lajityypillisen elämänkaarensa mukaan, vaan elämän pituus määräytyy tuotannon taloudellisten tavoitteiden mukaan. 

Kun elämä ei ole tarpeeksi tuottoisaa, se päätetään iskulla päähän

Tuotantoympäristöissä tehdään myös standarditoimenpiteinä karuja lopetuksia: Sairaiksi todetut porsaat sekä ne porsaat, jotka eivät kasva tarpeeksi nopeasti, niin sanotut rääpäleporsaat, tapetaan tilalla lyömällä heidän päänsä lattiaan tai muuhun kovaan pintaan. 

Kyseessä on toimenpide, jossa eläin saattaa jäädä pitkiksi ajoiksi kitumaan mikäli lopetus epäonnistuu. 

Haastattelemamme entinen sikatilan työntekijä kuvaili kokemustansa tilalta: “Tilalla minua ohjeistettiin, että koska työntekijöitä ei ole hirveän montaa eläinmäärään nähden, ei voi käyttää paljoa aikaa eläintä kohden. Kaksi kertaa lyödään se porsaan pää siihen betonlattiaan ja toivotaan, että se on kuollut. Ne jäi vielä kitumaan ja mulle sanottiin, että no can do.” 

Porsaiden lisäksi esimerkiksi enintään 5kg kokoiset karitsat, kilit ja kanit saa lopettaa iskulla päähän. Myös sähkötainnutus on sallittu lopetusmetodi monien lajien kohdalla.

Lihatalojen markkinoinnin positiivisia mielikuvia rakentava kerronta vie kuluttajan kauas eläinten todellisesta elämästä ja kohtelusta. Kun samaan aikaan teurastamoissa ja kuljetuksissa toistuvat stressaavat tilanteet, epäonnistuneet tainnutukset ja kivuliaat kuolemat, kehkeytyy ristiriita markkinointi- ja todellisuuskuvan välille. 

Kulutusvalintoja tehdessämme onkin tärkeää pysähtyä pohtimaan: Jos kutsumme teurastusta “inhimilliseksi”, ja jos olemme valmiita maksamaan teurastetun eläimen lihasta, olisimmeko valmiita lähettämään oman eläinystävämme tällaiseen paikkaan lopetettavaksi?