Eläinystävät tuovat iloa arkeen, ja joillekin seuraeläin voi olla jopa ainoa ystävä tai syy jaksaa päivästä toiseen. Lemmikkien on todettu vaikuttavan positiivisesti ihmisten mielenterveyteen, ja niiden kautta moni oppii ymmärtämään eläinten käyttäytymistä paremmin. Joillekin oma eläinystävä on ollut jopa sysäys siirtyä vegaaniseen elämäntapaan.

Mutta miksi jotkut vegaanit ja eläinsuojelijat kyseenalaistavat lemmikkien pidon ylipäätään? Kun asiaa tarkastelee eläimen näkökulmasta, nousee esiin monia hyvinvointiin liittyviä haasteita.

Helppo hankinta – ikävät seuraukset

Lemmikin hankkiminen on Suomessa yllättävän helppoa: eläimiä myydään nettipalstoilla, sosiaalisen median ryhmissä ja lemmikkikaupoissa – monesti ilman, että ostajalta edellytetään juuri minkäänlaista perehtymistä eläimen tarpeisiin. Eläimet voivat olla esillä tuotteiden tapaan, puutteellisissa oloissa.

Kuka tahansa voi siis hankkia eläimen itselleen, myös tilanteissa, joissa huolenpitoon ei ole valmiuksia. Tämä on johtanut siihen, että monet lemmikkinä pidettävät eläimet elävät heille epäluontaisissa, ahtaissa tai epähygienisissä olosuhteissa. Eläinlääkärin hoito jää usein saamatta, ja osa eläimistä hylätään tai päätyy huostaanotetuiksi.

SEY:n mukaan Suomessa jää vuosittain kodittomaksi arviolta yli 20 000 kissaa – mukaan lukien populaatiokissat. Lisäksi eläinsuojeluyhdistyksiin ja löytöeläintaloihin päätyy vuosittain satoja muita lemmikkieläimiä, kuten kaneja ja pieniä jyrsijöitä.

Koirien kohdalla pentutehtailu on erityisen tunnistettu ongelma, mutta samankaltaista vastuuttomasti toteutettua kasvatusta tapahtuu myös muiden eläinlajien kohdalla – vaikka siitä ei aina käytetä samaa nimitystä.

Lemmikin hankinnan eettiset kysymykset

Kun lemmikin hankintaa tarkastellaan eläimen näkökulmasta, nousee esiin monia eettisiä kysymyksiä. Jo pelkkä hankintavaihe voi sisältää riskejä eläinten hyvinvoinnille – etenkin, jos kasvattaja tai myyjä toimii vastuuttomasti.

Monet kasvattajat pitävät eläimiä virikkeettömissä, ahtaissa tai epähygienisissä olosuhteissa, eikä eläimille aina tarjota asianmukaista hoitoa. Tällaiset käytännöt ovat erityisen yleisiä pienten eläinten, kuten kanien ja hamstereiden, kohdalla. Kasvatustoimintaa ei valvota riittävästi – monien lajien osalta ei juuri lainkaan.

Myös lemmikkikaupat aiheuttavat huolta. Eläimet esitetään usein kuin tuotteet hyllyllä, eikä niiden taustoista saa riittävästi tietoa. Tämä voi lisätä impulsiivisten hankintojen riskiä, jolloin eläimen tarpeisiin ei ole varauduttu.

Sekä lemmikkikaupat, että monet kasvattajat eivät myöskään riittävästi arvioi, millaisiin koteihin eläimiä päätyy. Ohjeistus eläinten hoidosta on monesti puutteellista tai harhaanjohtavaa, mikä lisää väärinymmärrysten ja laiminlyöntien riskiä. Näiden seurausten taakka jää aina eläimen kannettavaksi.

Siitoseläinten näkymätön rooli

Lemmikkiä hankittaessa unohtuu helposti, millaisissa oloissa poikasten tai pentujen vanhemmat elävät. Siitoeläimet voivat viettää koko elämänsä häkissä tai vailla kunnollista hoitoa. Esimerkiksi monet urospuoliset siitokanit elävät täysin eristyksissä, vaikka kanit ovat äärimmäisen sosiaalisia eläimiä.

Tällainen näkymätön kärsimys on osa lemmikkien tuotantoketjua, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Siksi kysymys onkin ajankohtaisempi kuin koskaan: miksi tuottaa lisää lemmikkejä, kun tuhannet kodittomat eläimet etsivät jo nyt kotia?

Adoptoiminen on eläinystävän hankinnassa eettisesti kestävin vaihtoehto. Se tarjoaa kodin eläimelle, joka sitä todella tarvitsee – ja samalla se vähentää kysyntää kasvatustoiminnalle, johon liittyy usein eläinten hyvinvoinnin ongelmia.

Jalostus voi viedä eläimeltä terveyden – ja lajityypillisen elämän

Jalostus voi aiheuttaa eläimille merkittäviä terveysongelmia ja rajoittaa niiden mahdollisuuksia käyttäytyä lajityypillisesti. Ylijalostus on todella huolestuttavaa koirilla ja kissoilla, mutta se koskee myös monia muita lajeja.

Jalostuksessa painotetaan usein ulkonäköä tai tiettyjä käyttäytymispiirteitä, eläimen hyvinvoinnin kustannuksella. Tuloksena voi olla vakavia terveysongelmia, kuten hengitysvaikeuksia tai nivelongelmia. Samalla jalostetut rakenteelliset piirteet voivat estää eläintä toteuttamasta lajilleen luontaista käyttäytymistä, mikä johtaa psyykkiseen pahoinvointiin.

Lemmikkiä harkitsevan on syytä pohtia, onko eettistä tukea sellaista kasvatusta, joka tuottaa sairaita eläimiä – ja onko itse valmis sitoutumaan mahdollisesti pitkään ja kalliiseen eläinlääkinnälliseen hoitoon. Ennen adoptiopäätöstä tulisi aina perehtyä huolella kyseisen rodun tai lajin yleisimpiin terveysongelmiin.

Jos päätyy hankkimaan ylijalostetun eläimen, ainoa eettisesti kestävä vaihtoehto on tarjota koti rescue- tai kodinvaihtajaeläimelle. Sen sijaan uusien, sairaiksi jalostettujen yksilöiden kasvattaminen ei ole eläinten hyvinvoinnin kannalta hyväksyttävää.

Luonnolliset tarpeet eivät katoa – edes lemmikkieläimiltä

Vaikka jalostuksella on pyritty muuttamaan eläimen ulkonäköä tai käyttäytymispiirteitä, sen lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät ole kadonneet. Nämä tarpeet ovat syntyneet miljoonien vuosien evoluution myötä – ja ne elävät edelleen jokaisessa lemmikissä.

Jos eläimellä ei ole mahdollisuutta toteuttaa näitä tarpeitaan, seuraa stressiä, turhautumista ja jopa käytöshäiriöitä. Esimerkiksi kanit, jotka eivät enää muistuta villikaneja ulkoisesti, tarvitsevat silti mahdollisuuden piiloutua, kaivautua ja elää lajitoverin seurassa. Samoin vaikka jotkin kissarodut on jalostettu kotikissoiksi, ne tarvitsevat silti metsästysleikkejä, kiipeilyä ja saalistamista jäljitteleviä virikkeitä.

Pelkkä fyysinen terveys ei riitä. Hyvinvointi tarkoittaa myös tunnetta turvasta ja mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Kotioloissa tämä voi olla erityisen haastavaa esimerkiksi aktiivisille koiraroduille, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa ja virikkeitä, tai eksoottisille eläimille, joiden luonnolliset elinympäristöt ovat vaikeasti jäljitettävissä.

Ennen eläimen hankkimista on tärkeää pysähtyä miettimään: pystynkö todella tarjoamaan tälle lajille riittävät olosuhteet ja hoivan? Pienetkin lemmikit tarvitsevat paljon huomiota, lajiin tarpeisiin syventymistä ja tilaa – eikä mikään eläin ole “helppohoitoinen”, jos sen tarpeet otetaan vakavasti.

Eläinystävää ei tulisi koskaan ottaa hetken mielijohteesta tai ilman perusteellista perehtymistä. Ja jos eläin on jo perheessä, on meidän velvollisuutemme huolehtia siitä, että sen fyysiset ja henkiset tarpeet täyttyvät niin hyvin kuin kotioloissa on mahdollista.

Eläimen käyttäytyminen kertoo – jos osaamme kuunnella

Lemmikkieläimen hyvinvointi riippuu pitkälti myös siitä, miten hyvin sen hoitaja ymmärtää ja osaa tulkita eläimen käyttäytymistä. Eläimet viestivät tarpeistaan ja tuntemuksistaan usein hienovaraisesti – tavoilla, joita on helppo olla huomaamatta.

Esimerkiksi saaliseläimet, kuten kanit ja marsut, piilottavat kivun ja stressin luonnostaan, etteivät näyttäisi heikoilta. Tämä tekee oireiden tunnistamisesta vaikeaa. Joskus saatetaan myös olettaa,  että vilkkaasti käyttäytyvä eläin on aina iloinen, vaikka se saattaa tosiasiassa olla ylivirittynyt tai stressaantunut.

Väärintulkinnat voivat johtaa siihen, ettei eläin saa tarvitsemaansa huolenpitoa tai sille sopivaa koulutusta. Tämä voi aiheuttaa vakavia hyvinvointiongelmia.

Admiral Pet Insurancen tutkimuksen mukaan joka viidennessä viraalivideossa, joita ihmiset pitävät ”hauskoina”, eläin on todellisuudessa stressaantunut tai peloissaan. Tämä kertoo, kuinka helposti eläinten käytöstä voidaan ymmärtää väärin, ja kuinka tärkeää on perehtyä eläimen käyttäytymiseen.

Eläimen käyttäytymisen ymmärtäminen on yhtä oleellinen osa vastuullista huolenpitoa kuin oikea ruokinta tai sopiva ympäristö. Silti liian harva kasvattaja tai lemmikkikauppa tarjoaa riittävää tietoa eläimen lajityypillisistä käyttäytymistarpeista ja kehonkielestä. Perehtyminen jää usein eläimen huoltajan vastuulle – ja virheitä voi sattua, vaikka tahtoa olisi toimia eläinlähtöisesti.

Miten siis hankkia eläinystävä?

Siksi niin kauan kuin kodittomia eläimiä on enemmän kuin huolehtivia koteja, ja niin kauan kuin kasvatustoimintaan liittyy eettisiä ongelmia, eettisin valinta uuden eläinystävän hankintaan on rescue-eläimen adoptointi tai kodinvaihtajan auttaminen.

Rescue-eläimen adoptoinnista voi tiedustella kotimaisista eläinsuojeluyhdistyksistä sekä ulkomaisten eläinten pelastamiseen erikoistuneista yhdistyksistä.

Lemmikin pitoon liittyy monia haasteita, ja kotioloissa ei koskaan voida täysin jäljitellä luonnonoloja. Silti huolellisesti perehtynyt ihminen voi tarjota eläimelle turvallisen kodin, jossa sen luonnolliset tarpeet otetaan vakavasti. Se vaatii aikaa, tietoa ja sitoutumista – mutta jokainen eläin on sen arvoinen.