Tuotantokanilla ja lemmikkikanilla on molemmilla samat biologiset tarpeet ja halu elää. Tuotanto- ja lemmikkikani eivät siis eroa toisistaan millään sellaisella tavalla, joka oikeuttaisi näiden tappamista ja tarpeiden laiminlyömistä. Sekä lemmikki-, että ns. tuotantokanit ovat sosiaalisia ja aktiivisia eläimiä oikeanlaisen elinympäristön saadessaan. Molemmat tarvitsevat paljon tilaa juoksennella, kaivaa maata, sosialisoida lajitovereiden kanssa, kanille lajityypillisen ruokavalion sekä terveydenhuollon eksoottisella eläinlääkärillä. Lemmikki- ja tuotantokanien kasvattajilla on samoja kanirotuja, joten tuotanto- ja lemmikkikanit eivät rotujensakaan suhteen aina eroa toisistaan.

Kuten mikään muukaan eläinperäinen tuote, kaninlihakaan ei ole eettistä. Tuotanto-olosuhteissa kanien lajityypilliset tarpeet eivät voi koskaan täyttyä, sillä kaneille ei pystytä tarjoamaan yksilöllistä huolenpitoa ja lajityypillistä elinympäristöä. Kani elää tyypillisesti 6-10 vuotta, mutta tuotannossa kanit teurastetaan jo 4-5 kuukauden iässä, joten lihakanit saavat elää vain murto-osan elämästään.

Kaninlihan markkinointi ekologisena proteiinin lähteenä ei perustu tutkittuun tietoon. "Kaninlihaa on kutsuttu ekologiseksi, mutta Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo, ettei asiaa ole etenkään Suomen olosuhteissa tutkittu – ja oma asiansa on sekin, miten "ekologisuus" määritellään" (Aamulehti, 2022).

Vetoomus koskee vain kaneja, sillä kanien tuottaminen on Suomessa niin pienimuotoista, että kanituotannon lopettaminen lyhyellä aikavälillä on hyvinkin realistista.

Salakuvaajien pelastusyrityksestä huolimatta kaneista 10 palautui löytöeläinkotien turvasta takaisin tilalliselle. Kanien heikko kunto ja terveysongelmat eivät eläinsuojelulain edessä olleet riittävä peruste kanien haltuun otolle. Eräs löytöeläinkodeista kommentoi: “Eläin rinnastetaan Suomen laissa tavaraan muun omaisuuden tavoin, ja varastettu omaisuus tulee palauttaa alkuperäiselle omistajalle. Silloinkin, kun on aihetta epäillä eläinsuojelulakirikkomusta, yksilön omistusoikeus on valitettavasti usein vahvempi kuin eläinsuojelulaki. Tässä mielessä on todellakin syytä pohtia, onko eläinsuojelulaki riittävä eläimen suojelemiseen.”